Millainen voi olla syvästi masentuneen identiteetti? Tämän selvittäminen auttaisi varmasti monia pääsemään eteenpäin. Mikä onkaan ihmisen paikka tässä maailmassa? Miten päästä eteenpäin, vaikka kaikki tuntuvat menevän vain lopullisesti kohti itsemurhaa? Näitä asioita olen monet yöt miettinyt, ratkaisuna tähän asti on löytynyt usko kääntää kaikki paremmaksi. Se miten se onnistuu, on taas se vaikein osuus. Pään sisällä ääni käskee lopettamaan kärsimyksen ja karkaamaan lopullisesti tästä maailmasta. Onko sekään lopulta ratkaisu mihinkään? Joillekkin se on ainoa tapa ja helpoin, ainakin omasta mielestä, vaikkei sitä moni muu tule ikinä ymmärtämään.
Se miten onnellinen voisin olla, kun itseltä löytyy kuitenki upea työpaikka, ystäviä, siskot ja heidän lapset, myöskin vanhemmat, jotka on kaiken meidän eteen tehnyt aikoinaan. Vaikka omat välini isään ovat tällä hetkellä mitä ovat, en voisi hänellekkään ikinä pahaa toivoa. Mutta miksen siltikään osaa olla onnellinen? Ovatko arvet jääneet niin syvälle, ettei ne ikinä tule parantumaan? Se miten on onnistuin itse aikoinaan myös pilamaan monta lupaavaa asiaa painavat mieltä, kaiken muun lisäksi. Joten sillon on vaikea löytää sitä elämän iloa, kun joutuu yksin olemaan kotona. Se miten joskus ennen osasi upottaa murheet viinalla, on tätä nykyään täysin mahdotonta, miksi sitä koittaisi pakoilla todellisuutta sekoittamalla päänsä, jollain muulla kuin omilla ajatuksillaan. Sen myös olen oppinut, ettei raha tosiaankaan takaa onnellisuutta. Eli mistä ammentaisi voiman eteenpäin menolle ja jaksaisi taistella omia ajatuksia vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti